Viisivuotiaan kanssa (vaate)kaupassa
 

 



Se on niitä elämän pieniä huippuhetkiä kun sen ikäisen kanssa suuntaat markettiin. Ensimmäisenä vastassa on lehtihylly, johon matka stoppaa kaikenlaisten prinsessalehtien ääreen. Jokaisen mukana on joku äärettömän hieno lelu, jonka takia kyseinen lehti pitää ostaa. Se kun on tällä hetkellä kaikilla muillakin lapsilla eli viimeisintä muotia hiekkalaatikolla. Eikä varmasti tule yllätyksenä vasta kaupan sisällä tuo lelu. Sitä kun on maiostettu telkkarissa jo pitkään ja näyteikkunat huutavat jo ulkona, että osta tämä lelu nyt heti. Juuri eilen kun kävin kaupassa niin oli suomen käyttötarra liimaamassa uusia teippauksia marketin ikkunaan ja taas oli joku uusi lelu tulossa markkinoille.
 
Ja tästä kun selviät niin sitten onkin jo varsinaiset leluhyllyt, yritäpä kävellä siitä ohi pysähtymättä ja ostamatta mitään. Joo, hyvin onnistuu. Siellä on kaupan samaa hiekkalaatikkomuotia kun lehtihyllyssä. Nyt vain isommissa paketeissa isommalla hinnalla. Pakkohan ne on saada kun kaikilla muillakin on – pitää pysyä muodin aallonharjalla.
Entäs sitten hiuslisäkkeet ja muut poninhännät. Ennen vanhaan lapselle riitti kun sai naamiaisiin hassun peruukin päähänsä. Eipä riitä nykään, kyllä prinsessalle pitää olla joku aitohius -poninhäntä viritys, jotta näyttää ihan madonnalta. Tai nykyään on kai jo muut starat, joita jäljitellään. Mutta eiköhän silti riittäisi joku halvempi pehko pieneen päähän, aitohius on kuitenkin vähän turhan arvokasta viisivuotiaalle.
 
Meillä oli työpaikalla viime viikolla sellainen yritysvalmennus -päivä, jossa opetettiin kuinka ihmisille myydään tavaraa enemmän ja toimitaan tiiminä. Milloinkahan joku järjestäisi sellaisen valmennuksen, jossa opetetaan kuinka ollaan ostamatta kaikkea tavaraa, varsinkin lapselle. Se ei tietysti taida olla kovinkaan monen leluja ja vaatteita myyvä yrityksen etu, joten en usko että sellainen yritysvalmennus olisi kovin suosittua.
 
Kaiken tämän keskellä voit sitten miettiä sitä tosiasiaa, että kaikkien kauppojen takana ei nykyään ole mikään hyväntahtoinen kauppias vaan siellä pyörii suuri koneisto eli isoja yrityksiä, joiden tileillä liikkuu valtavia rahasummia. Ja siellä muuten käytetään paljon aikaa kun mietitään minkälainen yritysarkkitehtuuri tuottaisi mahdollisimman paljon kassavirtaa. Jokaisesta suunnitelmasta syntyy tarkka prosessikuvaus siitä, miten pahaa-aavistamaton perheenäiti tai -isä tulee lapsen kanssa kaupan porteista sisään ja mitä sitten tapahtuu. Lapsi näkee kivan lelun, alkaa haluta sitä, nostaa mekkalan ja äiti ostaa lelun jotta lapsi hiljenee. Se ei ole sattumaa vaan sen takana pyörii monet viisaat aivot, jotka ovat tuonkin näytelmän jo ennustaneet prosessikuvaukseen ja sijoittaneet osaksi yritysarkkitehtuuria. coala  coala
 
Tässä vaiheessa homma on mennyt jo jonkinlaiseksi taisteluksi, mutta juuri ja juuri ollaan vielä puheväleissä kun päästään kaupan vaateosastolle. Sieltä olisi tarkoitus ostaa jotain viisasta, esim. kurarukkaset. Mikähän väri tänään on muodissa ? Tai mitä sillä väliä. Jos ostat punaiset niin huomenna muoti on muuttunut ja pitäisi olla vaaleanpunaiset. Eli ihan sama. Väärä väri lähtee ostoskärryyn kuitenkin. Ja jos lotto onnistuu ja värivalinta osuu kohdalleen niin koko ainakin on väärä. Sitten on vielä tuo kauppojen valaistussuunnittelu ainakin Helsingissä tehty niin, että kaupassa kaikki näyttää eri väriseltä kuin kotona. Eli se mikä kaupassa oli oikean värinen niin on sitten kotona ihan väärä väri. Että kyllä on valaistussuunnittelu Helsinki -seudulla ihan kauppojen juoni ihmisiä vastaan. Samoin on kaikissa kaupoissa mietitty muukin valaistus ihan vaan siltä pohjalta, että asiakkaat ostaisivat mahdollisimman isolla rahalla. Se on sitä sähkösuunnittelua, yksi tuttuni tekee sitä ihan elääkseen Turussa, työtään on siis sähkösuunnittelu Turku. Sen työnantajafirma ei muuta teekään, pelkästään noita sähkösuunnittelu -palveluja. Ne eivät tee asennuksia, eivätkä myy tuotteita, pelkästään vain siis sähkösuunnittelu -hommia. Luulisi, että voisivat samalla tehdä muitakin sähkötöitä. Minä ainakin olen tottunut siihen, että sähkömies tekee muutakin kuin vain suunnittelua, kyllä se hoitaa myös asennukset sun muut. Sellaista tekee ainakin www.tellux.net.
 
Ja kun suunnittelet jatkavasi matkaa niin siellähän tenava jo roikkuu jossain vaaterekissä repimässä itselleen jotain prinsessamekkoa. Materiaali näyttää siltä, että se kestää ainakin 2 käyttökertaa, mutta hintaan sillä asialla ei ole vaikutusta. Muotimekon hintalappu tuo mieleen Nepalin bruttokansantuotteen. Ja takuuvarmasti vaatteen materiaali on jotain, minkä valmistaminen on saastuttanut maapalloa samanverran kuin keskiverto suomalainen paperitehdas. Itse olen sitä mieltä että ekologiset lastenvaatteet pitäisi olla paljon nykyistä suositumpia ja kaikenmaailman muovihörselöt saisi jättää sinne vinkuintiaan mistä ne tulevatkin. Luomupuuvillasta tehdyt ekologiset lastenvaatteet ovat juuri sitä sarjaa jota meillä käytettiin kun olin pieni ja saisi kyllä olla nykyäänkin se ykkösvaihtoehto.
Tai vastaavasti voit tutkailla jonkun teknisen lelun käyttöohjeita, ne kun on yleensä käännetty joka maan kielelle jollain nettikääntäjällä eli millään tasolla luettavaa tai ymmärrettävää tekstiä. Selkeästi ei ole mitään scientific editing -palvelua käytetty noissa ohjeissa. Itse ainakin ostan jatkossa vain sellaisia tuotteita, joiden käyttöohjeet on ihan selkesäti joku scientific editing -ammattilainen kirjoittanut. Silloin niistä saa ihan oikeasti selvää ja uskaltaa käyttää tuotetta niin kuin sitä kuuluu käyttää.
 

 
Puhumattakaan sitten karkkihyllyn houkutuksista. En tiennytkään, että niissäkin mennään muodin mukaan.
 
Ja kun hermot on riekaleina ja pääset kassalta niin voit lohduttautua sillä ajatuksella, että muutaman päivän päästä on sama reissu taas edessä. Se on sitä onnellista perhe-elämää.
Kyllä kannattaisi mahdollisimman monet ostokset hoitaa nettikaupassa. Voi shoppailla silloin kun tenava on jo nukkumassa tai katsoo Pikkukakkosta. Siinä säästyy monelta itkulta ja hampaiden kiristykseltä.



 
 

     
 
Copyright © 2009-2016 Yhteystiedot: Flash Toon, flashtoon@flashtoon.org